Tekstit

Susi

Kuva
  Susipari, mennä ihan sudeksi, sutta ja sekundaa, kyllä sinut nyt hukka perii. Suomalaisessa kansanperinteessä susi on saanut epäkiitollisen osan edustaa pahaa ja tuhoavia viettejä. Taruissa se syö pahaa aavistamattomat kilipukit, mummot ja pikkutytöt suihinsa. Susi herättää keskustelua puolesta ja vastaan. Susi surmasi 1880-luvulla 21 lasta Varsinais- Suomessa. Tämän jälkeen ihmishenkiä ei ole sudelle Suomessa menetetty. Susi on kuitenkin suurpeto, jota asiaa ei ole tarpeen unohtaa. On kuitenkin hyvä tarkastella asioita kokonaisuutena. Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät yleensä vuosittain. Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu ns. alfaparista ja sen jälkikasvusta. Suden kiima-aika on maalis-huhtikuussa. Naaras saa yleensä 3-6 poikasta, mutta voi joskus synnyttää jopa 10 poikasta. Poikasten kuolleisuus on susilla korkea ja jopa puolet poikasista voi menehtyä loisiin, sairauksiin ja ravinnon puutteeseen. Susi elää ja saalistaa laumoissa, joide...

Kylmäaltistuksesta

Kuva
  Luonnon hyvinvointivaikutuksia kartoittaessa voidaan yhtenä elementtinä puhua kylmäaltistuksesta ja tähän liittyvästä avovesiuinnista eri vuodenaikoina. Kesällä aamu on ihana aloittaa virkistävällä aamu-uinnilla, mutta muina vuodenaikoina veden ollessa kylmempää myös vaikutukset tehostuvat. Talviuintia harrastaa aktiivisesti Suomessa noin 150 000 harrastajaa. Talviuinnista puhutaan, kun uidaan alle kymmenasteisessa luonnonvedessä. Avantouinnista taas on kyse, kun vesistössä on jääpeite. Talviuinti voi tarkoittaa lyhyempää, 30–60 sekunnin pituista pulahdusta tai pidempikestoista liikkumista kylmässä vedessä. Talviuinnista puhutaan paljon, mutta sen aiheuttamia vaikutuksia on tutkittu suhteellisesti vielä kovin vähän. Talviuinnista koetut hyödyt Suomen Ladun teettämien kyselyiden pohjalta ovat moninaiset. Talviuintikyselyn mukaan yleisimpinä terveysvaikutuksina koettiin, kylmänsietokyvyn parantuminen, mielenvirkeyden parantuminen ja stressin vähentyminen, flunssien vähen...

Kukkian luontokeskuksen vuosi 2025

Kuva
  Kukkian luontokeskuksen vuosi 2025 on ollut erittäin antoisa. Tarkastelen sitä tässä kirjoituksessa hanketyöntekijän näkökulmasta. Aloitin virallisesti työssäni kesäkuun alussa, mutta jo toukokuussa kävin tutustumassa Rautajärvellä hankkeen taustatoimijoihin ja toki työ kesän tapahtumien osalta oli aloitettu heidän toimestaan jo paljon aiemmin. Kesäkuussa pääsin saman tien tositoimiin, ja ensimmäinen tapahtuma, jossa edustin Kukkian luontokeskusta, oli Luopioisten Seuratalolla järjestetty Kukkia-seminaari. Se keräsi paikalle noin 80 aiheesta kiinnostunutta kuulijaa. Heti seuraavana päivänä Tuomo Kuitunen ohjasi luonnonkukkakävelyn Hirvivuorella Padankoskella. Kesäkuun lopussa luontokeskukselle avattiin perhosnäyttely, jonka toteuttivat Tuomo Kuitunen, Hannu Alen ja Arto Tyrni. Näyttelyn avajaiset pidettiin 29.6., ja niihin osallistui noin 40 henkilöä. Kuukauteen mahtui myös paljon yhteistyötapaamisia ja toiminnan suunnittelua. Heinäkuu kului näyttelyn valvonnassa ja oheista...

EU:n ennallistamisasetus

Kuva
Kuten Suoluonnosta kertovassa blogitekstissä kerroin, Suomessa laaditaan parhaillaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa, joka on toimitettava EU:lle elokuussa 2026. Koska tämä asia on haastava ja monisyinen, koitan tässä blogikirjoituksessa hieman tarkastella aihetta eri näkökulmista. Kansallinen ennallistamissuunnitelma pohjautuu EU:n biodiversiteetti- eli monimuotoisuus-strategiaan, joka painottaa suojeltujen alueiden lisäämistä ja luonnon tilan parantamista. Ennallistamisasetuksen yleistavoite on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja meripinta-alasta sekä vuoteen 2050 kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit ovat luonnon tilaa parantavien toimien piirissä. Suomi äänesti EU:ssa ennallistamisasetusta vastaan. Kyse ei ole siitä, että oltaisiin asetuksen tavoitteita vastaan vaan enemmänkin siitä, että asetuksen myötä Suomella on monenlaisia haasteita asetuksen läpi viemiseen enemmän kuin monilla keski-euroopan mailla. Tarkastellaanpa, miksi...

Pihkasta

Kuva
Luonnontuotteiden kysyntä on kasvussa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kysyntää on perinteisten sienten ja marjojen lisäksi myös muille luonnontuotteille kuten  kuusenkerkälle, suopursulle, kihokille, kuivatulle koivunlehdelle, katajanmarjalle, kuusenpihkalle, leikkohavulle, pakurille ja mahlalle. Metsänomistajalle tämä antaa mahdollisuuden metsien monikäytölle joko keräämällä itse tuotteita tai vuokraamalla metsä-aluetta kerääjille.  Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota virtaa havupuiden nestekierron mukana rungossa, oksissa ja neulasissa. Kun puun runko vaurioituu vaikka oksan katketessa, puu muodostaa pihkan avulla vauriokohtaan kerroksen, joka suojaa sitä mm. hyönteisiltä ja bakteereilta. Pihka on tuoreena tahmeaa, mutta eteeristen öljyjen haihduttua ja ilman vaikutuksesta se kovettuu ajan myötä pisaroiksi ja massaksi. Erityisesti kuusenpihka on antiseptinen, tulehduksia vähentävä ja ihon uusiutumista nopeuttava luonnontuote. Pihkavoidetta on käytetty kan...

Vesien tummumisesta

Kuva
  Viime viikolla pidettiin Pirkanmaan vesienhoitoverkostojen syysseminaari. Tuossa tilaisuudessä käsiteltiin monessakin puheenvuorossa vesistöjen tummumista ja sen syitä ja seurauksia. Näistä hieman koontia seuraavaksi.  Maaperä koostuu erilaisista kerroksista, joista päällimmäisenä on humus. Humus muodostuu maatuvista orgaanisista aineksista, kuten metsämaan osalta havunneulasista ja lehdistä. Tämä kerros sisältää runsaasti orgaanista hiiltä (DOC). Kun maata muokataan esimerkiksi metsänhoitotöiden yhteydessä, tämä kerrokseen sitoutunut hiili vapautuu. Ilmaston muuttumisen seurauksena lisääntyneet voimakkaat sateet ja mm. talvitulvat kuljettavat irronneen hiilen tehokkaasti eteenpäin ja näin ollen hiiltä päätyy vesistöihin. Tämä vesistöön kulkeutunut hiili värjää vettä tehokkaasti. Maa-aineksen mukana kulkeutuu myös rautaa (Fe), joka sekin värjää vesistöä. Vesistöjen tummuutta voidaan mitata ja havainnoida näkösyvyyden mittaamisella. Pieni näkösyvyys kertoo siitä, että vedes...

Pimeänä vuodenaikana

Kuva
Voihan pimeys! Useasti kuulee sanottavan, kuinka kurjaa on kun taas on niin pimeää. Aamulla kun lähtee ja illalla kun saapuu kotiin. Eikö tässä ole mitään hyviä puolia? Kun muinaisina aikoina ihminen oppi tekemään tulta, hän sai lämmön ja ruoanlaiton välineen lisäksi valonlähteen pimeyteen tuomaan turvaa yön pedoilta. Seuraavaksi huomattiin, että pihkaiset puut palavat ja valaisevat paremmin ja keksittiin kerätä pihkaa puukepin päähän ja sitoa useampi keppi yhteen, jolloin syntyi soihtu. Näin saatiin ensimmäinen kannettava valaisin. Entisaikaan Pohjolan väki jakoi vuoden kahtia talvi- ja suvipuoleen. Talvipuoli alkoi 14.10. talvipäivänä ja suvipuoli 14.4 suvipäivänä. Merkintöjä näistä päivistä on löytynyt vielä 1840-luvulla painetuista virsikirjoista. Talvipäivää symboloi lehdetön puu ja suvipäivää vehreä puu. Vuoden talvipuolen alkaminen tarkoitti käytännössä mm. siirtymää kyläjuhlista kodinpiiriin sekä pelloilta pihapiiriin ja pirtteihin. Keväällä toimittiin päinvastoin. Nykyp...