Susi

 


Susipari, mennä ihan sudeksi, sutta ja sekundaa, kyllä sinut nyt hukka perii. Suomalaisessa kansanperinteessä susi on saanut epäkiitollisen osan edustaa pahaa ja tuhoavia viettejä. Taruissa se syö pahaa aavistamattomat kilipukit, mummot ja pikkutytöt suihinsa. Susi herättää keskustelua puolesta ja vastaan. Susi surmasi 1880-luvulla 21 lasta Varsinais- Suomessa. Tämän jälkeen ihmishenkiä ei ole sudelle Suomessa menetetty. Susi on kuitenkin suurpeto, jota asiaa ei ole tarpeen unohtaa. On kuitenkin hyvä tarkastella asioita kokonaisuutena.

Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät yleensä vuosittain. Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu ns. alfaparista ja sen jälkikasvusta. Suden kiima-aika on maalis-huhtikuussa. Naaras saa yleensä 3-6 poikasta, mutta voi joskus synnyttää jopa 10 poikasta. Poikasten kuolleisuus on susilla korkea ja jopa puolet poikasista voi menehtyä loisiin, sairauksiin ja ravinnon puutteeseen. Susi elää ja saalistaa laumoissa, joiden keskuudessa vallitsee vahva hierarkia. Lauman kokoonpano vaihtelee lähes vuosittain ja jälkeläiset lähtevät laumasta noin kolmivuotiaana perustaakseen oman lauman. Nuoren suden vaellussuunta on sattumanvarainen ja se saattaa kulkea pitkiäkin matkoja uutta laumaa etsiessään. Yksittäiset sudet ovat usein joko näitä reviiriään vaihtavia nuoria vaeltajia, reviirittömiä yksilöitä tai laumasta hylättyjä vanhoja tai sairaita susia. 

Susi on ravintoketjun huipulla, joten sillä ei ole luontaisia vihollisia. Susi käyttää ravintonaan pääsääntöisesti sorkkaeläimiä kuten hirviä, valkohäntä- ja metsäkauriita sekä poroja. Susi hyödyntää kuitenkin myös monipuolisesti muita saaliseläimiä kuten jäniksiä ja jyrsijöitä ja tappaa myös pienpetoja kuten kettuja ja supikoiria varsinkin samoista haaskoista taistellessaan. Susikannalla on siis olennainen vaikutus myös sorkkaeläinten kantoihin.

Perusluonteeltaan arkana eläimenä susi pyrkii välttämään ihmiskontaktia. Yleensä poikkeavasti käyttäytyvä susi on joko sairas, ihmiseen liiaksi tottunut, koiran ja suden risteymä tai sudella on pennut lähialueella. Nuori susi voi käyttäytyä kokemattomuuttaan hyvinkin rohkeasti.  Varsinkin päiväsaikaan pihoissa liikkuvat yksittäiset sudet ovat usein nuoria yksilöitä. Susi voi hakeutua pihapiiriin myös ihmistoiminnan seurauksena. Sitä voi houkutella talous- ja teurasjäte tai liian lähelle pihaa sijoitetut metsästyshaaskat. Myös ulkona yönsä viettävät kotieläimet voivat houkutella suden pihaan. Suden ihmiseen ja kotieläimiin kohdistamia vahinkoja ehkäistään susiaitojen, laumanvartijakoirien, koirien suojaamisen ja aktiivisen karkottamisen avulla sekä pitämällä rabies aisoissa ja turvaamalla suden saaliseläinkantojen riittävyys. Lisäksi susien tottumista ihmiseen on kaikin puolin vältettävä.

Susien määrästä on käyty paljon keskustelua ja se on aiheuttanut erimielisyyttä eri tahojen välillä. Luonnonvarakeskus LUKE arvio maaliskuussa 2025, että suomessa elää noin 450 sutta. Metsästäjäliiton sudenmetsästyksen johtajille tekemän kyselyn mukaan heidän arvionsa on LUKEn arvioon verrattuna jopa kaksinkertainen. Tarkkaa määrää on toki aivan mahdotonta kertoa. Susilauman reviiri saattaa olla 700-1200 neliökilometriä. Osa reviireistä sijaitsee aivan Itä-rajan tuntumassa ja eläimet kulkevat molemmin puolin rajaa. Geneettiset menetelmät ovat vakiintuneet osaksi susikannan seurantaa. DNA-näytteitä kertyy paitsi kuolleista susista (metsästetyt, poliisin luvalla ammutut ja kuolleena löydetyt) ja pannoitetuista susista, myös maastosta kerätyistä uloste- ja virtsanäytteistä. Näiden näytteiden keruussa hyödynnettiin vapaaehtoisia, joita koulutettiin näytteen ottoon LUKE koordinoiman SusiLIFE- hankkeen aikana. Näytteiden avulla selvitettiin, onko näyte susi, koira, näiden risteymä koirasusi vai jokin muu koiraeläin. Susikannan puolesta on tärkeää, että kanta pysyisi geneettisesti monimuotoisena ja puhtaana. Vaikka suomalaisen susikannan geneettinen tila on verrattain hyvä, on suden geneettinen monimuotoisuus vähentynyt 1990-luvulta alkaen. Suomessa elävien susilaumojen on katsottu jakautuvan läntiseen ja itäiseen osapopulaatioon, josta erityisesti läntisen geneettinen monimuotoisuus on heikompi.

Vuoden 2026 alusta Suomessa astui voimaan merkittävä muutos liittyen susien suojeluun ja metsästykseen. Suden ympärivuotinen rauhoitus poistui ja kannanhoidollinen metsästys sallittiin tietyin ehdoin. Tämä muutos on seurausta laajasta poliittisesta ja lainsäädännöllisestä prosessista, johon vaikuttivat sekä kotimaiset että EU-tasoiset päätökset. Kesällä 2025 EU laski susien suojelutason “tiukasti suojellusta” luokasta pelkästään “suojelluksi”, mikä antoi jäsenmaille enemmän liikkumavaraa säätää lajin hoitoa ja metsästystä. Suomessa eduskunta hyväksyi vuonna 2025 muutoksen metsästyslakiin, joka poisti ympärivuotisen rauhoituksen ja salli kannanhoidollisen metsästyksen.

Suomessa aloitettiin siis tammikuussa susien kiintiömetsästys 16 alueella, joilla suden aiheuttamat haasteet oli todettu suurimmiksi. Metsästystä on kohdennettu myös alueille, joilla on DNA-analyysien mukaan esiintynyt koirasusia. Metsästettävistä yksilöistä tulee toimittaa näytteet LUKElle ja niistä analysoidaan mm. onko yksilö geneettisesti susi vai jokin muu koiraeläin. Tammikuussa 2026 oli näytteistä löytynyt 3 koirasutta ja lähes kaikki kiintiöluvat on tammikuun loppuun mennessä käytetty. Lopullisia analyyseja toki saadaan asiasta myöhemmin.

Mitä tästä voimme nyt sitten oppia ja mitä tästä voi seurata? Sitä on vaikeaa sanoa vielä tässä vaiheessa. Parhaimmillaan sudet oppivat pysymään kauempana ihmisasutuksista, geneettinen perimä pysyy puhtaampana ja salametsästyksen määrä vähenee. Toisaalta voi tapahtua suuria muutoksia alueiden ekosysteemeissä. Suden väheneminen voi muuttaa sorkkaeläinten elinpiirejä ja lisääntymistä, joka taas vaikuttaa muuhun ihmisen toimintaan kuten vaikka talousmetsiin. Susilaumojen rikkoonnuttua menee aikaa ennen kuin ne löytävät uuden lauman ja yksittäiset sudet hakeutuvat helpommin pihapiireihin helpon saaliin perässä. Kaiken kaikkiaan asiaa on syytä tutkia edelleen ja rakentaa luottamusta myös vastakkaisten mielipiteiden maailmassa faktatietoihin perustuen.

 

https://luontoliitto.fi/toimintaryhma/susiryhma/susitietoa/

https://riista.fi/metsastys/suden-kiintiometsastys-2026/

https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/susi

https://www.luke.fi/fi/projektit/life-borealwolf


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vesien tummumisesta

Kuva
  Viime viikolla pidettiin Pirkanmaan vesienhoitoverkostojen syysseminaari. Tuossa tilaisuudessä käsiteltiin monessakin puheenvuorossa vesistöjen tummumista ja sen syitä ja seurauksia. Näistä hieman koontia seuraavaksi.  Maaperä koostuu erilaisista kerroksista, joista päällimmäisenä on humus. Humus muodostuu maatuvista orgaanisista aineksista, kuten metsämaan osalta havunneulasista ja lehdistä. Tämä kerros sisältää runsaasti orgaanista hiiltä (DOC). Kun maata muokataan esimerkiksi metsänhoitotöiden yhteydessä, tämä kerrokseen sitoutunut hiili vapautuu. Ilmaston muuttumisen seurauksena lisääntyneet voimakkaat sateet ja mm. talvitulvat kuljettavat irronneen hiilen tehokkaasti eteenpäin ja näin ollen hiiltä päätyy vesistöihin. Tämä vesistöön kulkeutunut hiili värjää vettä tehokkaasti. Maa-aineksen mukana kulkeutuu myös rautaa (Fe), joka sekin värjää vesistöä. Vesistöjen tummuutta voidaan mitata ja havainnoida näkösyvyyden mittaamisella. Pieni näkösyvyys kertoo siitä, että vedes...
Lue lisää

Dialogin voima

Kuva
    Jokaisella meistä on omanlainen luontosuhde ja siksi luonto- ja ympäristöaiheet herättävät usein tunteita. Metsähakkuut, kaivostoiminta, tuulivoima ja suojelupäätökset nousevat yhä useammin otsikoihin ja samalla sosiaalinen media ja kommenttikentät täyttyvät kärkkäistä kommenteista. Keskustelun sävy muuttuu nopeasti vastakkainasetteluksi. On hieno asia, että meillä on mielipiteenvapaus. Se tarkoittaa jokaisen oikeutta pitää omat mielipiteensä ja ilmaista ne vapaasti ilman pelkoa rangaistuksesta tai sensuurista. Se on yksi perusoikeuksista ja kuuluu demokratian kulmakiviin. Suomessa se on turvattu perustuslaissa. Mielipiteenvapaus suojaa oikeuden sanoa asioita, mutta ei oikeuta vahingoittamaan muita tai rikkomaan lakia sanomisen varjolla mm. kunnianloukkaukset ja vihapuhe. Kun mielipiteet jostakin asiasta jakautuvat selvästi kahtia ja ovat ehkä jopa täysin vastakkaisia, puhutaan polarisoitumisesta. Polarisaatio voi puolestaan johtaa kuplautumiseen eli siihen, että i...
Lue lisää

Sieni-intoilua

Kuva
  Toiset rakastavat ja toiset vihaavat. Sienet on yksi asioista, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Nyt kun metsistä taas löytyy noita aarteita, haluan niistäkin sanasen sanoa. Itse olen aloittanut sienestämisen jo hyvin pienenä isäni jalanjäljissä. Muistikuvissani keräämme ”kalliosieniä” eli kangasrouskuja, joita kyseisellä lempinimellä kutsuttiin. Monesti olenkin nykyisin miettinyt, että tuon sienen tunnistan näppituntumalla eli kangasrouskulla on ainakin omiin käsiini hyvin omanlaisensa tuntuma. Sienten kerääminen on kuin aarteen etsintää. Ajatus on, että jossain näillä suunnilla niitä saattaisi olla, mutta voi mikä riemu syntyykään, kun löytää keltaisena kiiltevät kanttarellirykelmät tai vaaleanpunaisena kutsuvat karvarouskut. Myös lapsille sienestys on aivan oiva harrastus ja samalla oppii myös niistä sienistä, joihin ei kannata koskea. Sienestämään oppii toki kirjoista oppia hakemalla, mutta parhaiten liikkumalla kokeneen sienestäjän kanssa. Sienestäessä tulee kerätä vai...
Lue lisää