Lintujen pesimärauha

 

Lintujen pesimärauha on tärkeä osa luonnonsuojelua Suomessa. Pesimäaikana linnut ovat erityisen herkkiä häiriöille, sillä ne rakentavat pesiään, hautovat munia ja hoitavat poikasiaan. Häiriöt voivat johtaa pesinnän epäonnistumiseen ja poikasten menehtymiseen, mikä vaikuttaa suoraan lintukantojen säilymiseen.

Lintujen pesimärauhaa turvaa Suomessa luonnonsuojelulaki ja EU:n lintudirektiivi. Näiden mukaan on kiellettyä häiritä lintujen pesintää tahallisesti, tuhota tai vahingoittaa pesiä ja munia sekä häiritä poikasia tai estää vanhempia hoitamasta niitä. Kielto koskee kaikkia luonnonvaraisia lintulajeja. Yksikin epäonnistunut pesintä voi olla merkittävä menetys erityisesti harvinaisille tai uhanalaisille lajeille.

Useimpien lintulajien pesimäaika Suomessa ajoittuu keväästä keskikesään, yleensä huhtikuusta heinäkuun loppuun. Ajankohta vaihtelee lajeittain ja sääolosuhteiden mukaan. Tänä aikana lintujen pesiä ei saa häiritä eikä vahingoittaa.

Valtakunnallisesti vaarantuneita lintuvesien lajeja ovat mm. heinätavi, jouhisorsa, punasotka, tukkasotka, keltavästäräkki ja rastaskerttunen.

Avoimet ja vähäpuustoiset luodot ovat usein linnustollisesti arvokkaita. Lintuluotojen tyypillisiä lajeja ovat mm. selkälokki, kalalokki, naurulokki ja kalatiira. Selkälokki on valtakunnallisesti vaarantunut ja naurulokki silmälläpidettävä laji.

Kuikka on erityisesti karujen ja kirkasvetisten järvien paikkauskollinen laji. Valtakunnallisesti silmälläpidettävä kaakkuri pesii nevarantaisilla metsälammilla ja suoallikoilla. Kaakkuri ja kuikka ovat erityisen herkkiä häiriöille haudontavaiheessa.

Kukkialla toteutettujen lintulaskentojen mukaan alueen vesilintukannat ovat alentuneet noin puoleen 2000-luvulla, Syynä on muun muassa veden tummuminen ja ympäristön muutokset, jotka heikentävät lintujen elinympäristöä ja ravintoa. Erityisesti sukeltajasorsien sekä monien muiden vesilintulajien kannat ovat romahtaneet, vaikka esimerkiksi kuikan kanta on pysynyt suht vakaana. Lisäksi vieraspedot, kuten minkki ja supikoira sekä ihmisen häirintä ovat osaltaan lisänneet painetta lintukantoihin.

Laulujoutsen lähes hävisi Suomesta metsästyksen ja munienkeruun vuoksi. 1940-luvun lopulla arvioitiin enää 15 paria pesivän maan pohjoisissa osissa. Lintu rauhoitettiin Suomessa jo 1934, mutta vasta 1950 julkaistu Yrjö Kokon Laulujoutsen-kirja onnistui muuttamaan ihmisten asenteet linnun laitonta metsästystä vastaan. Pesimäkannan runsastuessa laulujoutsen on levittäytynyt takaisin luonnollisille elinalueilleen ja pesii nykyään koko maassa.

Muistilista vesilintujen pesintärauhan turvaamiseksi

Ranta ja rakentaminen: Vältä kulkemista ruovikossa tai rantapensaikossa ja älä poista rantakasvillisuutta kokonaan. Se on tärkeä suoja poikueille. Siirrä raivaukset ja laiturityöt loppukesään tai syksyyn. Rakennustöissä on huomioitava, ettei toiminta vahingoita jo olemassa olevia pesiä.

Veneily: Aja hitaasti rantojen läheisyydessä. Kierrä lintujen poikueet kaukaa. Älä aiheuta turhaa melua. Huomioi myös veneen peräaallot.

Lemmikit: Pidä lemmikit pesimäaikana valvonnassa ranta- ja luontoalueilla, sillä jo lyhytkin häiriö voi aiheuttaa vesilinnuille pesinnän epäonnistumisen.

Poikaset: Älä koske pesiin tai poikasiin. Vierailu pesällä antaa tilaisuuden myös lähistöllä vaaniville pedoille ja petolinnuille pesän tuhoamiseen.

Metsänhoitotyöt: Metsänhoitotöiden ja lintujen pesimärauhan yhteensovittaminen on osa vastuullista metsätaloutta. Ajoita toimenpiteet pesimäkauden ulkopuolelle. 

 

Lue lisää: https://www.birdlife.fi/suojelu/vaikuttaminen/lintujen-pesimarauha/