Villiyrtit

 

 

Pihoissa ja metsissä alkaa näin kevään tullen versoa kasveja, joita voi hyödyntää monin tavoin. Villiyrtit ja -vihannekset tarjoavat maksuttoman ja ravinteikkaan ruokavaraston, joka on usein kirjaimellisesti kotiovella. Samalla villiyrttien keruu tuo meidät lähemmäs luontoa ja vuodenaikojen rytmiä. Ennen kuin lähdet keräämään villiyrttejä, on kuitenkin hyvä tuntea muutama perusasia kasveista ja niiden keruusta.

Villiyrteillä tarkoitetaan luonnonvaraisia kasveja tai niiden osia, joita voidaan käyttää ravinnoksi, mausteena tai rohdoksena. Suomessa yleisiä ja aloittelijaystävällisiä villiyrttejä ovat esimerkiksi nokkonen, voikukka, maitohorsma ja kuusenkerkät. Usein juuri nuoret versot ja lehdet ovat maukkaimmillaan keväällä ja alkukesästä, mutta jotkut kasveista tuottavat uutta satoa läpi kesän.

Villiyrttien keruussa pätevät muutamat perussäännöt.

1. Tunnista kasvi varmasti
Tämä on tärkein sääntö. Kerää vain kasveja, jotka tunnistat 100 % varmuudella. Opettele tuntemaan kasvin näköislajit. Epävarmassa tilanteessa jätä kasvi poimimatta.

2. Kerää puhtailta alueilta
Vältä teiden varsia, teollisuusalueita ja muita mahdollisesti saastuneita paikkoja. Omassa pihassa vältä kompostin välitöntä läheisyyttä.

3. Kunnioita luontoa
Älä kerää kaikkea yhdestä paikasta. Jätä kasveille mahdollisuus uusiutua ja eläimille ravintoa. Perussääntö on, että yhdeltä kasvupaikalta kerätään vain 1/3 kasvustosta.

4. Noudata jokaisenoikeuksia
Villiyrttien keruuseen pätee pääosin samat säännöt kuin yleisesti luonnonkasvien poimimiseen. Ruohovartisia kasveja saat poimia jokaisenoikeudella, mutta puuvartiset tarvitsevat maanomistajan luvan. Tarvitset luvan, mikäli haluat kerätä puunsilmuja tai kuusenkerkkiä. Myös mahlan valutus on luvanvaraista toimintaa.

5. Kerää oikeaan aikaan
Nuoret lehdet ovat yleensä parhaimmillaan ennen kukintaa. Aamupäivä on hyvä keruuaika, kun kaste on kuivunut mutta aurinko ei ole vielä kuihduttanut kasveja. Kasvit pysyvät tällöin parhaiten muodossaan. Tuoreena salaateissa käytettävät kasvit voi rapeuttaa pitämällä niitä hetki kylmässä.

Villiyrtit kannattaa siis kerätä puhtailta alueilta, puhtain käsin ilmavaan astiaan esimerkiksi koriin tai paperipussiin. Kasveja ei välttämättä tarvitse pestä, mutta mikäli niissä on kovasti siitepölyä voi ne kevyesti huuhtaista ja kuivata salaattilingolla ylimääräinen vesi pois. Villiyrtit- ja -vihannekset voi käyttötarkoituksen mukaan joko käyttää tuoreena, kuivata, pakastaa tai säilöä etikkaliemeen. Kuivaamiseen riittää usein ihan huoneenlämpökin, mutta mikäli käytössäsi on kuivuri niin kuivaa yrtit maksimissaan 35 asteessa aromien säilyttämiseksi.

Villiyrtit ovat makumaailmaltaan usein karvaampia ja kirpeämpiä kuin mihin olemme tottuneet. Niiden makuun tottuu pikkuhiljaa ja aloittelijan kannattaakin valita salaattiinsa miedompia makuja kuten poimulehteä ja vuohenputkea. Villiyrtit ovat kuitenkin perussalaatteja ravintorikkaampia. Esimerkiksi nokkonen sisältää rautaa 7-kertaisen määrän verrattuna pinaattiin.

Kukkian luontokeskus esittelee toukokuun aikana Facebook-sivuillaan https://www.facebook.com/kukkianluontokeskus/ joka viikko yhden yleisen villiyrtin käyttövinkkeineen.

Villiyrttisuolan perusohje:

2/3 villiyrttejä
1/3 merisuolaa

Hienonnetaan monitoimikoneella (paremman puutteessa sauvasekoitinkin käy, varo ylikuumenemista)massaksi ja massa levitetään pellille kuivumaan. Kuivumisen aikana massaa voi musertaa päivittäin. Kun massa on kokonaan kuivaa, voi sen vielä hienontaa uudestaan tai vain siivilöidä. Purkitetaan puhtaisiin purkkeihin.

Suolassa voi käyttää mm: nokkosta, vuohenputkea, siankärsämöä, kuusenkerkkää, voikukkaa, maitohorsmanlehtiä jne. Kokeilemalla löydät sopivan sekoituksen. Miedompia kasveja enemmän ja voimakkaampia mausteeksi.