Luonnon monimuotoisuus ja siitä huolehtiminen

 


Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa sitä, kuinka erilaisia eliölajeja ja ekosysteemejä maapallolla on. Se on kuin elämän rikas kudelma, jossa jokainen laji ja ekosysteemi on tärkeä osa kokonaisuutta. Mutta miksi tämä monimuotoisuus on niin tärkeää meille ihmisille ja planeetalle?

Ensinnäkin, luonnon monimuotoisuus tarjoaa meille elämän perusedellytykset. Se tuottaa raaka-aineita, kuten puuta, vettä ja ruokaa, ja ylläpitää ilmaston tasapainoa. Esimerkiksi metsät sitovat hiilidioksidia, mikä auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.

Toiseksi, monimuotoiset ekosysteemit ovat kestäviä ja joustavia. Ne pystyvät paremmin sopeutumaan muutoksiin ja palautumaan häiriöistä, kuten luonnonkatastrofeista tai ilmaston lämpenemisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että monimuotoisuus suojelee meitä ja muita lajeja tulevaisuudessa.

Luonnon monimuotoisuus on vaarassa. Hallitustenvälisen luontopaneeli IPBESin mukaan sukupuutto uhkaa jopa miljoonaa eläin- ja kasvilajia. 

Pirkanmaalle on ensimmäisenä maakuntana Suomessa laadittu alueellinen luonnon monimuotoisuusohjelma ja siihen liittyvä toimenpidesuunnitelma vuonna 2023. Ohjelman ja toimenpidesuunnitelman ovat laatineet yhteistyössä Pirkanmaan ELY-keskus ja Pirkanmaan liitto. LUMO-ohjelmaan ja sen tavoitteisiin voi tutustua täällä: https://www.ely-keskus.fi/web/pirkanmaan-lumo

Tällä hetkellä menossa on 8- vuotinen Priodiversity LIFE- hanke, jossa Pirkanmaan esimerkkiä noudattaen kahdeksalle maakunnalle laaditaan omat LUMO-ohjelmat eli luonnon monimuotoisuutta edistävät suunnitelmat.  Näissä tunnistetaan tärkeimmät monimuotoisuuskeskittymät, niiden suojavyöhykkeet ja yhteydet sekä varmistetaan eliölajien liikkumismahdollisuudet alueelta toiselle. https://www.metsa.fi/projekti/priodiversity/

Vietimme heinäkuussa Kukkian luontokeskuksella perhospuutarha-iltaa. Vieraana oli Janette Hiltunen Luonnontuuli- yrityksestä kertomassa millaisilla toimilla voisi omassa pihassa varmistaa, että ympäristö tukisi mahdollisimman hyvin luonnon monimuotoisuutta. Joskus voimme tuntea voimattomuutta yksilön vaikuttamisen mahdollisuuksien tarkastelussa. Onko minun toimillani merkitystä isommassa kuvassa. Antropologi Margaret Mead on aikoinaan hyvin todennut ”älä koskaan epäile, ettei ajattelevien ja sitoutuneiden kansalaisten pieni ryhmä voi muuttaa maailmaa; itse asiassa se on ainoa, joka on koskaan niin tehnyt."

Mitä tekoja sitten voi omassa elinympäristössään tehdä? Ehkä kyse on enemmän siitä mitä voimme jättää tekemättä. Vuosikymmenien ajan on vallinnut käsitys, että kaunis piha on tasaisesti hoidettu nurmikenttä sorakäytävineen. Luonnon monimuotoisuutta tukee monipuolinen kasvillisuus, johon kuuluu myös ne ”rikkaruohoina” pitämämme kasvit. Pihan voisikin jakaa moniin osioihin, joilla kaikilla olisi omanlaisensa tehtävä. Niiltä alueilta, joissa halutaan oleskella, voisi nurmikon pitää lyhyenä ja toisaalta taas antaa sen pysyä pidempänä siellä missä vähemmän liikutaan. Kukkapenkkeihin olisi hyvä valita lajeja, jotka kukkivat eri aikaan ja näin varmistaa niin silmän iloa kuin ruokaa pörriäisille läpi kesän. Myös jokin vesielementti lisää lajien selviytymistä. Ajatelkaamme pihan olevan se keidas, johon tullaan virkistymään. Linkin takaa löydät Janeten laatimat ohjeet pihan monimuotoistamiseksi. https://kukkialle.fi/wp-content/uploads/2025/07/Lumoava-perhospuutarha.pdf




 

 

 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dialogin voima

Kuva
    Jokaisella meistä on omanlainen luontosuhde ja siksi luonto- ja ympäristöaiheet herättävät usein tunteita. Metsähakkuut, kaivostoiminta, tuulivoima ja suojelupäätökset nousevat yhä useammin otsikoihin ja samalla sosiaalinen media ja kommenttikentät täyttyvät kärkkäistä kommenteista. Keskustelun sävy muuttuu nopeasti vastakkainasetteluksi. On hieno asia, että meillä on mielipiteenvapaus. Se tarkoittaa jokaisen oikeutta pitää omat mielipiteensä ja ilmaista ne vapaasti ilman pelkoa rangaistuksesta tai sensuurista. Se on yksi perusoikeuksista ja kuuluu demokratian kulmakiviin. Suomessa se on turvattu perustuslaissa. Mielipiteenvapaus suojaa oikeuden sanoa asioita, mutta ei oikeuta vahingoittamaan muita tai rikkomaan lakia sanomisen varjolla mm. kunnianloukkaukset ja vihapuhe. Kun mielipiteet jostakin asiasta jakautuvat selvästi kahtia ja ovat ehkä jopa täysin vastakkaisia, puhutaan polarisoitumisesta. Polarisaatio voi puolestaan johtaa kuplautumiseen eli siihen, että i...
Lue lisää

Kukkian luontokeskus-hanke- Yhteisöllisyydellä kohti kestävää luontosuhdetta

Kuva
Tervetuloa seuraamaan Kukkian luontokeskus- hankkeen etenemistä. Mikä Kukkian luontokeskus? Kukkian Luontokeskus -hanke (kesäkuu 2024 – toukokuu 2027) pyrkii herättämään alueen asukkaat, vapaa-ajan asukkaat, koululaiset, nuoret sekä maa- ja metsätalouden toimijat ymmärtämään arkipäivän valintojen yhteyttä luonnon monimuotoisuuteen. Kukkian luontokeskus toimii tässä verkostona, elämysten järjestäjänä ja mahdollistajana eri toimijoiden tavoitteille.  Miksi hanke on tarpeellinen? Luonnon monimuotoisuus, erityisesti herkät järviekosysteemit, on ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan vuoksi uhattuna. Pienillä, konkreettisilla käyttäytymismuutoksilla on merkittävä vaikutus, mikä vaatii sekä asenne- että arvomuutosta.  Hankkeen keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet Yhteistyöverkosto – kootaan joukko paikallisia yhdistyksiä, tutkijoita, kunta ja asukkaita toimimaan yhteisen alueen hyväksi.  Tietovarasto ja portaali – kansalaistieteen avulla kerätään, jalostetaan ja julkaistaa...
Lue lisää

Sieni-intoilua

Kuva
  Toiset rakastavat ja toiset vihaavat. Sienet on yksi asioista, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Nyt kun metsistä taas löytyy noita aarteita, haluan niistäkin sanasen sanoa. Itse olen aloittanut sienestämisen jo hyvin pienenä isäni jalanjäljissä. Muistikuvissani keräämme ”kalliosieniä” eli kangasrouskuja, joita kyseisellä lempinimellä kutsuttiin. Monesti olenkin nykyisin miettinyt, että tuon sienen tunnistan näppituntumalla eli kangasrouskulla on ainakin omiin käsiini hyvin omanlaisensa tuntuma. Sienten kerääminen on kuin aarteen etsintää. Ajatus on, että jossain näillä suunnilla niitä saattaisi olla, mutta voi mikä riemu syntyykään, kun löytää keltaisena kiiltevät kanttarellirykelmät tai vaaleanpunaisena kutsuvat karvarouskut. Myös lapsille sienestys on aivan oiva harrastus ja samalla oppii myös niistä sienistä, joihin ei kannata koskea. Sienestämään oppii toki kirjoista oppia hakemalla, mutta parhaiten liikkumalla kokeneen sienestäjän kanssa. Sienestäessä tulee kerätä vai...
Lue lisää